Kuvat saavat aikaan blogitekstisi viimeisen silauksen ja houkuttelevat lukijoita avaamaan sen. Blogitekstin ensimmäinen kuva on automaattisesti se, jota käytetään esikatselukuvana. Oikean kuvan valinta voi siis tehdä blogitekstistäsi houkuttelevamman.

Miksi pelkäämme luoda?

21.03.2022

Viime viikon blogipostauksessa kerroin, että luominen on viime aikoina ahdistanut minua. Maailmalla ja kotimaassa tapahtuvat asiat, sota, ja sen vaikutukset ovat olleet lähes jatkuvasti ajatuksissa. Uskon, että tapahtumat maailmalla ja ilmassa vellova ilmapiiri vaikuttavat meihin myös alitajuisesti.

Olen pyrkinyt täyttämään jokaisen tyhjän hetken, ettei minulla olisi mahdollisuutta luomiseen. Olen luonut itselleni paineita, joiden myötä luominen on tuntunut ahdistavalta, mutta samoin myös luomattomuus. Luova energia ole virrannut vapaasti. Flow on ollut kateissa.

Aamusivuilleni olen kirjoittanut, että kaipaan maadoittumista ja hiljentymistä, jopa pakenemista vallalla olevasta tilanteesta. En ole oikeastaan edes halunnut kirjoittaa lauluja. En ole halunnut edes yrittää, vaikka tiedän, että juuri nyt tarvitsisin luomisesta vapautuvaa energiaa ja voimaa jopa enemmän kuin normaalisti.

Tänään haluan pureutua entistä syvemmälle luomiseen ja siihen liittyvään ahdistukseen. Miksi luominen pelottaa? Voiko pelosta päästä yli?

Mistä luomisen pelko kumpuaa?

Uskon, että luomisen pelkääminen ei ole mitenkään tavatonta. Monia pelottaa, ja minäkin löydän usein itseni kamppailemasta pelkojeni kanssa. Pelkoa ei kuitenkaan ole aina helppo käsitellä, eikä pelkoon johtaneita syitä näe välttämättä helposti.

Painostava ilmapiiri ja haastavat tilanteet maailmalla ovat varmasti yhteydessä luomisen pelkoon ja luomattomuuteen liittyvään ahdistukseen. Luovat ovat tutkitusti herkkiä ja tietoisia yksilöitä (mm. Uusikylä, 2012), joten ulkoisia asioita voi olla haastava sulkea pois, vaikka haluaisi. Jos tunnistat itsesi äskeisestä kuvauksesta, suosittelen, että luet myös erityisherkkyydestä, sillä se voi olla jotain, jonka tiedostaminen auttaa sinua.

Uskon, että luomisen pelkääminen on usein yhteydessä egon puheeseen. Näin on ainakin minun kohdallani. Luominen ja aito todellinen itsensä näyttäminen pelottaa, koska pelkäämme alitajuisesti joutuvamme hylätyksi. Tätä voi olla hankala tunnistaa, mutta hylkäämiseksi tulemisen pelko on itse asiassa monissa tilanteissa käytöksemme juurisyy. Mutta tämä on nimenomaan alitajuista, ei tietoista toimintaa.

Laumaan kuulumisesta on tullut evoluution myötä yksi ihmisen perustarpeista, ja siksi joukosta poikkeava käytös aiheuttaa pelkoa. Jonkin uuden asian kokeilu aiheuttaa siis aivoissamme vastustusta, koska aivomme on luotu suojelemaan meitä. Aivomme eivät tunnista, mikä on meille oikeasti hyväksi ja mikä ei, vaan ne suosivat meille tuttuja asioita ja toimintamalleja. Jos sinua siis pelottaa, voit olla kiitollinen, että aivosi toimivat! Uusien asioiden tekemisen kuuluukin pelottaa hieman, sillä pelko tekee sinusta ihmisen.

Omalla kohdallani myös perfektionismi edesauttaa pelkoa. Asioita on hankala saattaa valmiiksi ja tuoda esille, ellei niihin ole itse 100 % tyytyväinen. Ego ei voi hyväksyä, että kaikki aloittavat jostakin. Ego olisi mieluummin tekemättä mitään kuin, että se altistaisi itsensä muiden arvostelulle. On toki hyvä pyrkiä tekemään asiat mahdollisimman hyvin. Mutta, mikäli perfektionismi on syynä sille, ettet saa mitään aikaan, on perfektionismi sinulle haitallista. Jos tunnistat itsesi perfektionismista, suosittelen, että käyt lukemassa postaukseni "Eläköön kaunis keskeneräisyys".

Pelon taustalla voi olla traumoja. Miten sinut kohdattu ja miten luomuksiasi kohdeltu lapsuudessasi tai nuoruudessasi? Vuosien takaiset tapahtumat voivat vaikuttaa sinuun enemmän kuin arvaatkaan!

Onko laulukoe jännittänyt? Oletko saanut ikävää palautetta kuvataiteen työstäsi? Onko jollekin luomuksellesi naurettu? Onko sinua tai töitäsi haukuttu? Onko sinut häpäisty vertailemalla muihin luokassa? Lapsuuden traumaattiset tapahtumat ovat voineet jättää sinuun haavoja, joita pyrit edelleen parantamaan. Pyrit suojelemaan itseäsi, etkä halua asettaa itseäsi alttiiksi kritiikille, koska sisäistä taiteilijaasi on satutettu lapsuudessasi.

Mitä tehdä, jos luominen pelottaa?

Mitä siis tehdä, jos luominen pelottaa? En ole saanut kysymykseen vielä suoraa vastausta. Yksi selkeä tapa on ainakin pyrkiä sivuuttamaan pelko ja vain keskittyä tekemiseen. Tähän usein kehotetaankin. Itse en ole kuitenkaan vielä täysin onnistunut vain "aivopesemään" itseäni ajattelemaan, että en pelkäisi, koska tiedostan, että pelko on lähes usein läsnä. Pyrin hakeutumaan siis mieluummin pelon juurisyiden äärelle, kuin vain hokemaan itselleni, että minua ei pelottaisi.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on luomisesta ja pelkäämisestä? Entä kuinka pelosta voisi pyrkiä irti? Jos sinulla on jokin hyvä vinkki, kerro se ihmeessä! Minä kerron omat vinkkini seuraavassa postauksessa.

Kaikkea hyvää päivääsi,

🧡: Eerika

Lähde: Uusikylä, K. (2012). Luovuus kuuluu kaikille. PS-Kustannus.

Entä jos luominen ahdistaa?

14.03.2022

Moni asia on ollut viime aikoina poikkeavalla tavalla. Kriisiä on seurannut seuraava, entistä suurempi kriisi. Ilmassa on ollut pelkoa ja surua. Ajatukset ovat harhailleet normaalia enemmän. On ollut hankalaa pysyä kasassa.

Myöskin suhteeni luomiseen on ollut jokseenkin takkuilevaa ja katkonaista. Tänään haluan avoimesti jakaa ajatuksiani siitä, kun luominen ahdistaa, ehkä jopa pelottaa.

Vaikka luominen on parhaimmillaan helppoa ja ihanaa, ei se aina ole sellaista. Kun luominen on tuntunut vaikealta, olen antanut itselleni luvan pitää taukoa. En ole yrittänyt kirjoittaa lauluja tai luoda mitään muutakaan.

Mutta, kun tauko on käynyt liian pitkäksi, on luomattomuuskin alkanut ahdistaa. Itse itselleni luomat paineet kasvavat, ja rima yhtään minkään luomiseen nousee jatkuvasti.

Tänään jaan blogissa poikkeuksellisesti katkelman aamusivuistani. Sen sijaan, että yrittäisin jäsentää ajatukseni selväpiirteisen artikkelin muotoon, annan alitajuntani puhua, koska se viestii ajatuksistani aidoimmillani.

Yksi tärkein syy, miksi aamusivut kirjoitetaan juuri aamuisin on se, ettei sisäinen kriitikkomme eli sensuurimme ole ehtinyt herätä. Ajatukset pulppuvat mielestä paperille suoraan alitajunnastamme.

Tästä syystä aamusivujen kirjoittaminen voi olla hyvä keino ratkoa omia ongelmia. Kirjoita kysymys paperille, ja anna alitajuntasi vastata.

Minulla ei ole suoraa vastausta siihen, miten ahdistuksesta pääsee yli, mutta uskon, että on tärkeää jakaa omia haasteita ja tarjota vertaistukea.

Itse asiasssa, jos tarkkoja ollaan, aamusivuilta löytyy ratkaisu ongelmaani.

Keskiviikkona 9.3.2022 kello 9:35 kirjoitin viimeaikaisista ajatuksistani näin:

Haluan palata alkulähteelle. Takaisin alkulähteelle. Viime aikoina on tapahtunut liikaa. Kun koronapandemiaa oli kulunut kaksi vuotta, alkoi Ukrainan sota, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Luen uutisia ja selaan somea. Näen työasioista unta lomalla. Kaikki on hieman liikaa. Samaan aikaan tiedän, että täytän tyhjät hetket myös tarkoituksella. Kuuntelen podcasteja tai musiikkia jatkuvasti. Hiljaisia hetkiä ei ole, koska ne pelottavat minua. Minua pelottaa antautua hiljaisuudelle, koska sieltä voisikin syntyä jotain. Se pelottaa minua. Entä jos en osaakaan enää luoda? Kirjoittaa enää yhtäkään laulua? Siksi haluan palata takaisin alkulähteelle. Maadoittua ja hiljentyä. Vaientaa melun ja kiireen sekä pelon. Kun myönnän, että minua pelottaa, tekeekö se minut enemmän rohkeaksi? Otan vastuun omista teoistani. Vaikka maailmalla tapahtuisi mitä, kukaan muu ei voi kirjoittaa laulujani kuin minä itse. Kukaan muu ei ole vastuussa siitä, kun en tee lauluja. Maailma tarvitsee musiikkia. Maailma tarvitsee rauhaa ja rakkautta. Maailma tarvitsee jokaisen ääntä, myös minun.

Rakkautta päivääsi,

🧡: Eerika